Äänirunopuro

Ilo

”Ei tänne ole tultu suremaan”,
eikä menneitä asioita murehtimaan.
Niihin sisältyy jokin opetus
ja on yhden jakson lopetus,
kunhan tuon opin oivallat,
ja siitä rakkaudella irti haluat.
Meno on välillä kuoppaista,
nauti silti matkasta.
Tiedä, että sinusta huolehditaan kyllä,
vaikka ei olisi rihman kiertämää yllä.
Kaikki järjestyy aikanaan,
ja tulet senkin vielä oivaltamaan.
Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo 8. presidentti Kekkonen.

”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen.Kekkonen,Kekkonen,Kekkonen”
Urho Kaleva Kekkonen syntyi 3.9 1900 Pielavedellä,
hän kuoli 31.8 1986 Helsingissä.
Urho syntyi perheen esikoisena,
siis vanhimpana kolmesta lapsesta.
Asuinpaikkakunta vaihtui useita kertoja,
kuriton ja vallaton poika piti kirjoittamisesta.
Liittyi lukiolaisena suojeluskuntaan
ja joutui näin sisällissotaan.
Johti Haminassa 9 punaisen teloitusta,
suoritti asevelvollisuuden autopataljoonassa,
ja kotiutui kersanttina.
Hänkin lakitiedettä opiskeli
ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi.
Urho oli myös hyvä urheilijana,
Suomen mestari korkeushypyn saralla.
Varatuomarina työskenteli Etsivässä Keskusrikospoliisissa,
jossa Sylvi oli konekirjoittajana kansliassa.
Urho kuului Akateemiseen Karjalaseuraan,
jolla Suur-Suomea tavoitellaan.
Kekkonen toimi Kallion hallituksessa oikeusministerinä,
Cajandrin hallituksessa sisäasiainministerinä.
Suomen Kuvalehteen pakinoita kirjoitti,
niissä Pekka Peitseksi itseään nimitti.
Liittyi rauhanopposition kannattajiin,
josta monet henkilöt nousivat Suomen vaikuttajiin.
Paasikivi nimitti oikeusministerikseen Kekkosen,
ja sai tehtäväkseen sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen.
Suomen Pankin johtukunnan jäsenenä hänet mainitaan,
ja erilaisissa tehtävissä eduskunnassa toimia saa.
jossain lähteessä Kekkonen pyrkyriksikin mainitaan,
mutta siitä en nyt löydä sanaakaan.
Kekkosen valinta presidentiksi merkitsi uuden kauden alkua,
hänen ensimmäisen virkakautensa lopussa
yksikään hänen edeltäjistään ei ollut elossa.
Neuvostoliiton tuella
Kekkonen istui toisella presidenttikaudella.
Myöhemmin hän oli lähes yksivaltainen johtaja,
joka kuitenkin osasi käsitellä Neuvostoliittoa,
ja sai Suomen pidettyä länsimaisena valtiona.
Ulkopolitiikassa Kekkosen apuna
olivat vain Kekkosen valitsemat avustajat,
jotka Urho ulkoministeriöön junaili,
kun lähes diktaattorina maata hallitse.
Kekkonen ajoi Yhdinaseetonta Pohjolaa,
tahtoi Norjan kanssa rajarauhaa lujittaa.
Teki aloitteen Euroopan turvallisuus-ja yhteistyökokouksesta,
tavoitteena välttää YYA-sioimuksen sotilaallisten artiklojen soveltamista.
Kekkonen ilmotti Neuvostoliitolle,
ettei hän jatka presidenttinä, eikä YYA-sopimusta uusita,
jollei Neuvostoliitto tunnusta Suomen puolueettomuutta.
Etyk-kokousta isännöi hän,
loi idän ja lännen väliin tilan lämpimän.
Vaan Neuvostoliittopa ei oikeastaan
meinaakkaan Suomen puolueettomuutta tunnustaa.
Kekkonen uhkaa taas erollaan,
ja tilanteen jälleen rauhoittumaan saa.
Seuraavana vuonna Neuvostoliitto ehdottaa yhteisiä sotaharjoituksia.
joihin Kekkonen ei myökään tahdo suostua.
Kekkonen hiihti, metsästi
ja kalasti,
ja vieraita suhteita harrasti.
Kekkosella oli useita rakastajattaria,
vaikka hän rakastikin vaimoa.
Oli Suomen presidenttinä yli 25-vuoden ajan,
ja sai turvattua maamme pitkän itärajan.
Viimeisellä presidenttikaudellaan
hänen terveytensä alkaa horjumaan,
Hänellä oli muistikatkoksia,
eikä enää valtavaa auktoriteettia.
Kekkonen olisi halunnut pääministeri Koiviston eroavan,
mutta Koiviston nähtiin pääministerinä jatkavan
ja myöhemmin Kekkosen toimikauden lopulla presidentin tehtäviä hoitavan.
Kekkonen kuolee Tamminiemessä
sairaana ja vanhana miehenä.
Hänenkin hautansa on Hietaniemen hautausmaalla.

...Katso runo tarkemmin aanirunopuro.fi sivustolta

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Solmu.

Tuli mieleen seuraava vertauskuva,
joka on mielestäni aika osuva:
Kuin kalat verkossa,
samanlainen on ihmisenkin osa.
Mitä enemmän verkossa rimpuilee,
sitä sotkuisemmaksi verkko menee,
vaan kun kontrolloinnista luovuttaa,
jokainen solmu aukeaa.
Ulla-Maija Mantere

Solmu

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Söpöläinen.

Söpöläinen

Vaikeana aikana

monet himoitsivat koiranpentua.

Nyt tuo söpöläinen on kasvanut isoksi

ja käynyt kenties haastavaksi.

Silloin, kun söpöläinen oli pentu,

ei vieraita ihmisiä eikä koiria saanut tavata,

ei tuntemattomille sanaista arkkuaan avata.

Miten tämä vaikuttaa koiraan,

siten, ettei se ulkopuolisia kontakteja saa.

Ja nyt sitten rähjätään,

kun vastaantulijoita pelätään.

Jäin hölmönä tuijottamaan,

kun minua käskettiin koirani tiukemmalle hihnassa ottamaan.

Tajusin vasta jälkeenpäin,

että luultavasti tuollaisen söpöläisen näin.

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Yrittäjän päivä.

Yrittäjän päivä

Yrittäjän päivää tänään vietetään,

ehkä syvennytään yrittäjyyteen hieman pidempään.

Yrittäjyydessä on hyvät, sekä huonot puolet,

nyt kyllä unohdetaan huolet.

Yrittäjä saa mieluistaan työtään toteuttaa,

monesti ei vietä lomaa ollenkaan.

Monesti hänet ahkeruudesta tunnetaan,

usein häntä myös kadehditaan.

Yrittäjä saa itse valita työajat,

joskin hämärtyvät työn ja vapaa-ajan rajat.

Yrittäjä toimii pomona itselleen,

ja saa monesti arvostelua osakseen.

Monesti hän muita palvelee,

enemmän arvostusta ansaitsee.

Yrittäjät monesti muita työllistää,

tätä luetteloa voisi jatkaa pidempään.

Yrittäjät uusia työpaikkoja luo,

ja tämähän meille iloa tuo.

Ulla-Maija Mantere

Fredrika Runeberg

Fredrika Charlotta Tengsröm syntyi 1807 Pietarsaaressa.

Hän oli ruotsinkielinen kirjailija,

Hän oli ensimmäisiä suomalaisen historiallisen romaanin kirjoittajia,

ja merkittävämpiä naiskirjoittajia.

Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Turussa,

pikkulasten koulussa hänellä ei ollut mitään oppimista.

Hän oppi aakkoset jo nelivuotiaana,

oppi ranskaa ja saksaa tiedonjanoisena.

Myöhemmin kielitaito vielä täydentyi englannilla,

ja välttävästi myös suomella.

Isän kuolema perheen talouden romahdutti,

ja äidin ja tyttären Paraisille karkotti.

Fredrika avioitui pikkuserkkunsa Runebergin kanssa,

pariskunta asui ensin Helsingissä,

ja oli aikoinaan kulttuurielämän ytimessä.

Miehensä julkaisemaan lehteen kirjoitti artikkeleita ja proosaa,

mutta naisena ei kunnon näkyvyyttä saa.

Fredrikan elämä oli vaikeaa,

koki itse parin lapsen kuolemaa,

oma terveys reistaili,

ja mies toisten naisten kanssa hummaili.

Fredrika oli mukana perustamassa

rouvasväen yhdistystä Porvoossa.

Yhdistys sai aikaan myös koulun köyhille tytöille,

antoi arvoa naisten sivistykselle.

Kuuden lapsen kasvattajana

Fredrika oli käytännössä yksinhuoltaja.

Hänen miehensä aika kului työhön, runoiluun,

matkusteluun ja rakkauskirjeiden kirjoitteluun.

Fredrika pari romaania kirjoitti,

ja ensimmäisen niistä poltti.

Fredrikan mies metsällä halvaantui

ja vaimonsa luku-apuun turvautui.

Vaimon kuulo oli jo heikentynyt,

ja näkökin huonommaksi mennyt.

Miehensä kuoleman jälkeen muutti takaisin Helsinkiin,

ja pari vuotta myöhemmin hänetkin haudattiin.

Ulla-Maija Mantere

Ufo

Meitä pelotellaan,

valheilla hallitaan.

Kokoajan vouhotetaan?

että muukalaiset saapuvat maan tuhoamaan.

Aivan pötypuhetta,

arkaa ihmistä on helppo hallita.

Hallitukset omia sotasalaisuuksiaan varjelee

ja meiltä totuutta muuntelee.

Muualla on paljon kehittyneempää teknologiaa,

jolla maa olisi tuhottu jo montakertaa,

jos tuhoa olisi tahdottu,

vaan kun ei tahdota,

asioista vain otetaan selkoa.

Mitä ihmettä te ihmiset oikein touhuatte,

maailmanne tuhoatte?

Olemme tulleet teitä auttamaan,

emme vihollisina ollenkaan.

Ystävyyttä ja rakkautta tämä maailma kaipaa,

universumi tahtoo siinä auttaa.

Tehdään yhteistyötä yhdessä,

ja pidetään vain positiivisuus mielessä.

Ulla-Maija Mantere

Tuomo puhuu ja Ulla-Maija runoilee. Tänään kuullaan runo Suomen luonnon päivä.

Suomen luonnon päivä

Hups.

tämän meinasin unohtaa,

tai, en huomannut ollenkaan.

Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa

Suomen luonnolle virallisesti liputetaan.

Tämä päivä omistetaan Suomen luonnolle,

arvokkaalle ja kauniille.

Luonto antaa meille voimaa,

auttaa arjessa paremmin jaksamaan.

Luonto terveyttä ja kuntoa kohentaa,

luonnosta rauhaa saa.

Luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä,

keskittymiskyky paranee,

syke ja verenpaine alenee.

Luonto edistää sosiaalista hyvinvointia,

ja toisten ihmisten kanssa kommunikointia.

Luonnossa mieliala kohenee,

ja jopa vastustuskykymme paranee.

Luonto meille paljon antaa,

ja mitä se saakaan kantaa!

Luontoa roskataan,

luontoa tuhotaan.

Luonto koetetaan ihmisen tahtoon alistaa,

tämä ei onnistu milloinkaan.

Luonto apuamme tarvitsee,

jotta luonto edelleen meitä ravitsee.

Ulla-Maija Mantere

Aamutähti

Aamulla aikaisin

terassille astelin,

tähtitaivasta katselin.

Silloin aamutähti

minua johdattamaan lähti.

Se loisti päällä metsien,

kirkkaana hohti päällä vuorien,

Näin matkalla outoa väkeä,

enkä nyt tarkoita käkeä,

vaan monenlaista mönkijää,

jotka arjessa monesti huomaamatta jää.

Tähti pysähtyi outoon paikkaan,

millaista ei koe päällä maan.

Oli erilaista haltijaa,

saunatonttua kerrassaan.

Enkeleitä tuhansittain

iloitsemassa nähdä sain.

keijut siellä karkeloi,

harppu juhlatunnelmaa soi.

Koko taivaallinen kansa

huvitteli musiikin kanssa.

Olihan siellä tietenkin myös yksisarvisten joukko,

ja lohikäärmeillä oma suojainen loukko.

Elementtaaleja

ja tietenkin myös deevoja.

Nekin musiikista nauttivat,

hilpeät olivat tunnelmat.

Mestarit hymyssä suin siellä

olivat tietysti paikalla vielä.

Juhlan kyllä tunnistin,

mutta syytä vielä arvailin.

Keiju sen kuiskasi korvaani,

nyt on tullut minun vuoroni

tutustua heihin paremmin,

näin saan tunteen varmemman.

Siispä liityin juhlaan minäkin,

ehkä huomenna on jo vuoro sinunkin,

liittyä sakkiin tähän,

josta ymmärrämme niin kovin vähän.

Ulla-Maija Mantere

Ajaton

Olen ajaton,

sieluni on rajaton,

ei minua kahlitse mikään,

ei uskonto länteen tai itään.

En kuulu minnekkään

ja kuulun kaikkialle,

voin ajatuksissa lentää taivahalle,

voin nähdä linnunradan,

pikkuhiljaa tajuamaan alan,

mitä tarkoittaa olla ääretön,

mutta ei todellakaan äänetön.

Opin itseäni rakastamaan,

muille toki rakkautta jaan,

mutta niin,

etten sovi yhteenkään muottiin,

älä turhaan rajoita,

voin kyllä rakentaa pilvilinnoja.

Tiedän, luulen,

tunnen tuulen jo kutsuvan,

tunnen kiitollisuuden valtavan.

Eikä tämä tähän jää,

tämä on vasta alku,

eikä mikään matkan pää.

Ulla-Maija Mantere

7. presidentti Paasikivi

Jos kerran Paasikivestä puhutaan,

miten Johan Gustaf Hellste`n liittyy koko asiaan?

Johan Hellste`n syntyi 27.11 1870 Kosken kunnassa,

hän kuoli 14. joulukuuta 1956  pääkaupungissa.

Tässä välissä hän vaihtoi nimeään,

ja Johan jäi historian hämärään.

Juho Kusti Paasikivi sen sijaan muistetaan,

ja nyt kerron hänestä hieman tarkempaan:

Nelivuotiaana Juho äitinsä menettää,

kymmenen vuoden päästä kuolema isänkin korjaamaan ennättää.

Iäkäs täti Juhon otti huostaansa,

pojan ollessa vasta 14-vuotias.

Lukioaikana Juho nimensä suomensi,

räiskyvä oli tämän nuorukaisen tempperamentti.

Hänestä kehittyi itsenäinen ja itsepäinen nuorimies,

joka vielä tuolloin tuskin elämänpolkuansa ties`.

Yliopistossa alkoi venäjänkieltä opiskelemaan,

ja toimittaja-matkalle Novgorodiin lähteä saa.

Juho valmistui filosofian kanditaatiksi,

vaihtoi opiskelualaa oikeustieteelliseksi.

Rakastui Anna Forsmaniin,

ja neljän vuoden jälkeen heidät vihittiin.

He saivat kaksi tytärtä ja kaksi poikaa,

voisivatko asiat paremmin ollakkaan?

Juho valmistui molempien oikeuksien tohtoriksi,

ja aikanaan hänet nimettiin Valtionkonttorin ylitirehtööriksi.

Taisteli kunnallisen ja valtiollisen äänioikeusuudistuksen puolesta,

ja suurlakon jälkeen nousi merkittäväksi vaikuttajaksi politiikassa.

Hoiti nykyistä vastaavaa Valtiovarainministeriön tehtävää,

mutta ura lyhyeksi jää.

Venäjän poliittisiin kysymyksiin,

kun Juhon puolue ei voinut sitoutua kaikkiin venäläisten vaatimuksiin.

Erosi politiikasta,

sai paikan, Kansallis-osakepankista,

pankinjohtajana,

mutta politiikassa hänen apuaan tarvitaan neuvonantajana.

Hän oli hyväksymässä torpparien vapautuslakia,

moni ovi sulkeutui voimakkaan tempperamentin takia?

Ainakin paikalta KOP-n johtajan

ja vuoksi vaimon äkillisen kuoleman,

Juho erosi pankista,

pääjohtajan virasta.

Jäi virallisesti eläkkeelle,

mutta kohtalolla oli vielä käyttöä tälle miehelle.

Avioitui uudestaan ,

kun Alli Velveesta uuden emännän saa.

Alli oli taitava tempperamenttista miestään käsittelemään,

Paasikivi muutti diplomaatiksi Ruotsiin suhteita lähentämään.

Joutui pariinkin kertaan Neuvostoliiton kanssa rauhasta sopimaan,

ja hallituksen salailu sai jälleen Paasikiven eroamaan.

Paasikivi osallistui Tukholmassa ja Moskovassa rauhanneuvotteluihin,

suostutteli hallitusta rauhan tielle lähtemään,

ja kohta hänet taas neuvotteluista ulos jätetään.

Kävi kuitenkin niin,

että Paasikiveä taas tarvittiin

tyydyttäviä suhteita naapuriin rakentamaan,

koska hänet Neuvostoliitossa hyvämaineisena rauhanmiehenä tunnetaan.

Hän loi hyvät ja luottamukselliset välit Neuvostoliittoon,

Mannerheimin ero sitoi Paasikiven Suomen kohtaloon.

Paasikivi joutui häntä pääministerinä tuuraamaan,

ja hänet toisellekkin kaudelle presidentiksi valitaan.

Stalin ehdotti suomelle ystävyys,- yhteistyö- ja avunantosopimusta,

Paasikivi piti huolen siitä, että sopimus laadittiin suomalaisten luonnostelman pohjalta.

Paasikiven aikana Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon,

sekä Yhdistyneisiin Kansakuntiin.

Juhon aikana Suomi maksoi sotakorvauksia,

siirtoväki oli saatu asutettua,

ja säännöstelyä oli purettu asteittain,

Paasikivi rauhaa arvosti,

hän myös Rydin kuritushuoneesta armahti.

Suomen kehitys hyvinvointivaltioksi näin vauhtia sai.

Presidenttikauden jälkeen Paasikivi muistelmiaan kirjoittaa,

mutta ne eivät hänen toimestaan

saapuneet luettavaksi milloinkaan.

Sydänkohtaus Juhon hautaan vei,

ja presidentin eläkettä hän pitkään nauttinut ei.

Hietaniemen hautausmaalla

lepää hänkin mullan alla.

(Koko runo ei mahtunut kuvaukseen, katso aanirunopuro.fi sivustolta tarkemmin.)

Ulla-Maija Mantere

Tove Jansson

Vaikka vuosittain tasa-arvoa juhlitaan,

vain kahdelle naiselle liputetaan.

Tänään muistetaan heistä toista,

Tove Marika Janssonia.

Tove Jansson, syntyi 9.8 1914 Helsingissä,

kuoli 27.6 2001 myöskin Helsingissä.

Taiteilijoita olivat hänen vanhempansa,

Tove teki taiteellista yhteistyötä myös veljiensä kanssa.

Toven äiti oli ruotsalainen,

ja Ruotsista löytyy myös malli muumi-kirjojen,

Tove tauluja maalasi,

kirjoja ja novelleja kirjoitti,

piirsi sarjakuvia,

suunnitteli freskoja,

Ainakin yhden kirkon alttaritaulun maalasi hän,

Tovesta kerron kohta hieman enemmän.

Vanhemmiten keskittyi enemmän kirjoihin ja kuvataiteeseen,

tänään kiinnitetään huomiota myös suomalaiseen taiteeseen.

Tove käsitteli kirjoissaan vaikeita asioita,

kuten yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja kuolemaa,

Muumi-kirjoista niistä enemmän lukea saa.

Tove useammallakin kirjallisuuspalkinnolla palkittiin,

mutta hän itseään taidemaalariksi luonnehtii.

Muumi-kirjoja on käännetty lähes 50 kielelle,

on siinä saavutusta yhdelle naiselle,

eikä se vielä tähän jää,

hän kirjoitti myös 12 kirjaa ja novellia,

vietti elämää bohemia.

Tove ja Tuulikki Pietilä asuivat yhdessä,

30-vuotta pienessä mökissä,

Pellingin saaristossa,

tahtoi paikan, jossa

voi nauttia luonnosta ja vapaudesta,

perheen tuesta ja rakkaudesta.

Mökin rakensi luvatta,

se oli Toven pakopaikka.

Olihan hänellä myös ateljee,

jossa hän yksityisyyttään varjelee.

Nautti myös matkustelusta,

Janssonin alkuperäisiä satukuvituksia

ja erikielisiä Muumi-kirjoja

on tallennettu Muumi-museoon Tampereelle,

jonne Tove ja Tuulikki ne lahjoittivat,

Vuonna 2000 Tove sai aivoverenvuodon,

joka seuraavana vuonna aiheutti kuolon.

Tove lepää sukuhaudassa,

vanhempiensa ja sukulaistensa seurassa,

Hietaniemenhautausmaalla.

Ulla-Maija Mantere

Ajatelkaa, meillä on 3 sekuntia aikaa valita tunteemme!
Ja sitten vielä valitamme, että emme voi sille mitään.
Miten tuon 3 sekuntia käytämme,
siitä hetkestä tulevaisuutemme itää.
Meillä on siis valta valita, suutummeko vai naurammeko,
itkemmekö, vai laulammeko.
Meillä on valtaa ja voimaa,
kuuntele tarkasti, kuuletko, soi maa.
Ulla-Maija Mantere

Risto Ryti
Kun Kallio joutui presidentin tehtävistä luopumaan,
uusi presidentti tarvitaan.
Risto Ryti tilalle nimitetään,
mutta ensin hieman taustaa käsitellään:
Risto Heikki Ryti syntyi 3. helmikuuta 1889 Huittisissa,
hän kuoli 1956  pääkaupungissa.
11-lapsisen perheen neljäntenä lapsena,
koti tunnettiin varsinaisena suurtilana.
Ristoa maatyöt eivät juuri kiinnostaneet,
muut perheen pojat taas eivät samoin kirjoista nauttineet,
Risto olikin pojista ainoa,
joka valmistui ylioppilaaksi,
häntä luonnehditaan velvollisuuden tuntoiseksi, kunnianhimoiseksi ja sisukkaaksi.
Ylemmän lainopillisen tutkinnon suoritti kolmessa vuodessa,
suoritti lainopin kandidaatin tutkinnon
ja sai varatuomarin arvon.
Valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi,
opiskeli Oxfordissa merioikeutta,
mutta opinnot katkesivat maailmansodan syttymiseen,
matkalla Riston tiedetään ystävänsä sisareen rakastuneen.
Pari vuotta myöhemmin nuoripari vihittiin,
ja seurustelu päättyi papin aameniin.
Vaimonsa Gerdan kanssa meni ystävänsä syntymäpäivää juhlistamaan,
venäläiset tulivat heitä junaan ahtaamaan,
syntyneessä sekasorrossa yksi matruuseista ampui Kordelinin,
ja hänen testamenttinsa mukaan Ryti perusti yleisen Edistys-ja sivistysrahaston.
Ryti toimi kahdessa hallituksessa valtiovarainministerinä,
hoiti siellä talous-ja menoarviokäytöntöä,
ja sai sen tasapainottumaan,
ja tapaus johti Suomen pankin hallintaan.
Pääministeriksi Ryti ei tahtonut laisinkaan,
mutta Kallion painostus sai hänet taipumaan.
Kun Kallio ei perehtynyt ulkopolitiikkaan,
joutuivat Ryti ja Tanner sitä hoitamaan.
Kallion kuollessa
oli Ryti pääministerin virassa.
Hänestä tuli virkaatekevä presidentti,
eikä päivääkään ollut puolustusvoimien ylipäällikkönä,
koska Kallio oli pyytänyt siihen tehtävään Mannerheimia.
Ryti erosi presidentin tehtävistä terveyssyihin vedoten,
mutta liittoutuneiden mielestä Ryti oli sotaan syyllinen.
Hänet 10-vuodeksi kuritushuoneeseen tuomitaan,
mutta kolmen vuoden jälkeen hänet armahdetaan.
Terveys oli kuitenkin jo mennyt,
eikä Ryti enää selvinnyt,
Hän kuoli 67-vuotiaana,
hautajaisia pidettiin itsenäisenä surujuhlana.
Hietaniemen hautausmaalle hänet haudattiin,
ja viimeinkin rauhaan hänet päästettiin.
Gerda Paula Ryti (o.s. Serlachius, syntyi 11. lokakuuta 1886 Viipurissa,
kuoli 8. syyskuuta 1984 pääkaupungissa.
Gerda kävi ruotsinkielistä tyttökoulua,
opiskeli saksaa, taidehistoriaa ja kirjallisuutta,
Myöhemmin opiskeli vielä Lontoossa englantia,
kielitaito oli myöhemmin valttia.
Kolme lasta synnytti,
konttoristin hommat lopetti
ennen lasten syntymää,
liekö perhe kiinnostanut työtä enempää?
Gerda tunnettiin vastuuntuntoisena maan ensimmäisenä naisena,
joka tuki maataan ja miestään vaikeina vuosina,
Hänet tunnettiin hiljaisena ja uskonnollisena,
piti monta radiopuhetta sota-aikana.
Gerda kaksi murhaa näki,
jyrkkä oli Suomen alkuaikojen mäki.
Gerda oli myös silloin paikalla,
kun Kallion piti kotiin junalla lähteä.
Toisin kävi,
Gerda Kallion kuolevan näki.
Hän oli selväkuuloinen,
henkimaailman viesti oli hänelle luonnollinen.
Gerda oli leskenä 28 vuotta.
Hän oli kuollessaan 98-vuotias,
Gerda miehensä viereen haudattiin,
Hietaniemen hautausmaalle hänetkin saatettiin.
Ulla-Maija Mantere

Hetkinen,
olemmeko unohtaneet puhtaan ruuan merkityksen?
Tulehdusta aiheuttavat sokeri ja transrasvat,
myös gluteiini, maitotaloustuotteet ja vilja voivat vaurioittaa maha-suolikanavat.
Kun maha-suolikanavan seinämät vaurioituvat niin,
tämä altistaa elimistön tulehduksiin.
Tulehdukset taas lyhentävät elinaikaa,
ja lääketehtaat taas riemuissansa käsiänsä hankaa.
”Lääketeollisuus on edistynyt niin pitkälle,
että tervettä ihmistä tuskin löytää!”
Mikä on pielessä,
jos vain raha on teollisuuden mielessä.
Kerrotaan terveen ihmisen muuttaneen Afrikasta Amerikkaan,
paikalla voisi olla ihan joku muukin länsimaa.
Uudessa kotimaassaan ihminen Alzheimeriin sairastuu,
mutta harva tästä huolestuu.
Ruokavaliolla ja Alzheimerin taudilla on selvä kytkös,
myönnämmekö me sen,
vain viineriä mässäillään
ja kärsimme hieman pidempään.
Ulla-Maija Mantere

Uusi aika pelottaa,
epävarmuus ahdistaa?
Mitäpä, jos asiaa ajatteleekin näin,
että kaikki järjestyy vielä parhainpäin.
Olet työsuhteessa
ja asut työsuhdeasunnossa.
Tai jos haluat jotain muuta,
esimerkiksi halailla puuta,
sinusta voi tulla metsänhoitaja,
olisiko se huono asia?
Et itse omista oikeasti,
mutta laske mielestäsi painolasti.
Työnantajasi sinusta kyllä huolehtii,
iloitsemaan ja nauttimaan sinut tänne luotiin.
Voit oikeasti saada, mitä haluat,
kunhan vain oman egosi taltutat.
Ulla-Maija Mantere

Gustaf Kalliokangas, ei kerro mitään kenellekkään,
miten hänet Suomen historiaan liitetään?
Hänet paremmin Kyösti Kalliona tunnetaan,
ja aivan varmasti kallion lujuutta tarvitaan,
johtamaan maata talvisodan aikana,
tai neuvottelemaan välirauhan aikana.
Kallio syntyi 10.4.1873 Ylivieskassa,
kuoli 14.12.1940 junanvaunussa,
kotimatkalla, presidentin toimesta luovuttuaan,
mutta ensin muuta historiaa.
Kallio oli presidenteistä ainoa,
jolla ei ollut minkäänlaista tutkintoa.
Hän oli maatalon poika,
suurtilallinen, joka
osti maata, raivasi metsää ja uutta peltoa,
maatalon töihin polte oli valtava.
Vielä presidenttiaikana
piti tilansa hoidon omassa hallussa.
Hoiti säästöpankin kirjanpidon,
osallistui kunnaallispolitiikkaan,
ja myöhemmin valtion politiikkaan.
Hän vastusti Venäjän kutsuntoja,
ja osallistui karkotettujen suomalaisten kokoukseen Ruotsissa.
Kallio johti Suomea pääministerinä,
ja toimi hän myös maatalousministerinä.
Sisällissodan aikana
Kallio pysyi tiukasti Stadissa.
Sodan jälkeen hän matkusti takaisin Nivalaan,
yhtenäisyyttä korostamaan.
Tätä puhetta pidetään yhtenä Suomen parhaista,
eikä sitä löydy mistään dokumenteista.
Kallio esitteli eduskunnassa torppareiden vapautuslain.
mutta laki sisällissodan jalkoihin jäi vain,
sodan jälkeen se kyllä hyväksyttiin,
Kallio suhtautui kriittisesti Itä-Karjalaan kohdistuviin heimosotiin.
Eduskunnan puhemiehenä
hän toimi 15 valtiopäivillä,
kolmesti maatalousministerinä,
neljästi pääministerinä,
toimi puolustus-ja kulkulaitosministerinä.
Hänet myös Suomen Pankin johtajaksi valittiin,
ja pulavuosina sen seuraukset kai stressinä havaittiin.
1937 hänet presidentiksi valittiin
maalaisliiton ja SDP:n tuella,
valinta huomioitiin myös Neuvostoliitossa,
sieltä sähke lähetettiin,
ja presidenttiä sillä onniteltiin.
Kallio tunnettiin rehtinä miehenä,
joka halusi pitää Suomen itsenäisenä.
Oli aina valmis muita auttamaan,
ja teki useita matkoja ympäri Suomenmaan.
Näihin matkoihin usein Kaisakin osallistui,
ja näin presidenttiparin suosio vahvistui.
Ulkomailla Kallio kävi vain Ruotsissa,
pohjoismaista apua sotaan toivomassa.
Viron presidentti kävi Suomessa
ainoana ulkomaisena vieraana.
Talvisodan jälkeen Kallio parahti:
”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tälläisen paperin allekirjoittamaan!”
Sodan jälkeen hän keskittyi kansaa rohkaisemaan
ja maata jälleen rakentamaan.
Hän näytti itse esimerkkiä evakoiden asuttamiseen,
ja antoi osan tilastaan heidän omakseen.
Kallio pyysi eroa presidentin virasta terveytensä takia,
kotiinlähtö oli ilmeistesti hänelle kovinkin makia,
mutta sitä hän ei nähnyt enää milloinkaan,
vaan kunniapartiota rautatieasemalla tarkastaessaan
Porilaisten marssia soitettaessa
hän adjutanttinsa käsivarsille tuupertui,
toinen lähden kertoo hänen kuolleen junassa,
toinen sano hänen kuolleen lähtöjuhlallisuuksissa.
Katariina (Kaisa) Kallio (o.s Nivala; syntyi 28. toukokuuta 1878 Nivalassa
kuoli – 24. marraskuuta 1954 myöskin Nivalassa.
Hänkin oli maatalon tyttö,
sisaruksista en löydä sanaakaan,
vain kerran sisaruksista mainitaan.
Kaisa Kyösti Kallion nai
ja liitosta kuusi lasta sai.
Hoiti kodin tunnollisesti,
ja vastuullinen oli myös Maan äidin pesti.
Hoiti edustustehtäviä huolella,
tahtoi varsinkin naisia suojella.
Talvisodan aikana
Kaisa kiersi sairaaloissa ja siirtoväen luona,
rohkaisten
ja toivoa tuoden.
Omasta tyylistään ja tavoistaan
hän ei ollut valmis luopumaan.
Asennutti presidentinlinnaan kangaspuut.
jolla syntyivät matot ja monet tekstiilit muut.
Näistä osa on edelleen linnassa,
vieläkin käytössä erityistilanteissa.
60-vuotislahjaksi saamilla rahoillaan,
hän Kaisankodin perusti
uupuneille
ja masentuneille,
rauhaa ja lepoa kaipaaville naisille.
Miehensä kuoleman jälkeen takaisin Nivalaan matkusti,
tavallista elämää jatkamaan.
Kaisa oli tunnetusti uskonnollinen,
rohkea ja tunnollinen.
Ulla-Maija Mantere

Tämän koen jo hieman haastavana,
koska on jo kolmas runo aiheesta kirjoitettavana.
Hän syntyi 6.7.1878 nykyisessä Kajaanissa,
ja kuoli vain 47-vuotiaana, 10.1.1926 nykyisessä Tuusulassa.
Armas Einar Leopold Lönnbohm syntyi keskivarakkaassa kodissa,
kymmenlapsisen perheen kuopuksena.
Hövelön tilalla,
samalla,
jolla Elias Lönnroth asui 40-vuotta aiemmin,
liekö siinä alku innon tarinoihin ja kaskuihin?
12-vuotiaana Eino siirtyi Hämeenlinnaan,
koska perheen varallisuus romahtaa
isän kuoleman takia,
eikä nälkä lähde lukemalla lakia.
Leino valmistui ylioppilaaksi 16-vuotiaana,
ja alkoi opiskella myös yliopistossa,
mutta kirjalliset harrastukset veivät voiton opiskelusta,
jo nuorena Leino kiinnostui runoilusta.
Kajaanin linna ilmestyi jo Leinon ollessa 12-vuotias,
ja lienee äidinkielen tunnilla ollut ahkerakin oppilas,
ainakin luki siellä latinaa,
että ulkolaisista kirjailijoista jotain irti saa,
luki myös saksan-ja ranskan kielisiä tekstejä,
ja käänsi hän suomeksi myös joitakin tekstejä.
Mikko Vilkastus ja Teemu nimimerkillä kirjoitti,
ihastutti ja monta lukijaa vihastutti,
suoralla satiirillaan,
mistä venäläiset eivät pitäneet laisinkaan.
Leino kiinnostui myös teatterista,
ja hänen romaaneissaan seikkailleista satiirisista hahmoista.
Italiaan Saksan kautta matkusti,
siellä mm. Danttea opiskeli.
Leino muistetaan pyylevöityneenä boheemina
pitkine kiharoineen ja viittoineen,
mainitaan hänen nimettömänä kaupunkikulttuuria tarkkailleen.
Sisälissodan hän koki raskaasti,
Helsingissä sota-ajan oleskeli,
myöhemmin ajoi punavangeille yleistä armahdusta
ja kuolemantuomiosta luopumista.
Tahtoi kansaa näin yhdistää,
ihanteitaan ylläpitää,
vetosi kansaan rauhan ja keskinäisen ymmärryksen puolesta,
kärsi itse myöhemmin myös vuotavasta suolesta.
Eino kolmesti avioitui,
jokainen liitto pikaisesti kariutui.
Vain yksi lapsi mainitaan,
muita ei kai olekkaan.
Onervan kanssa avioitunut ei lain,
ystäviä olivatko vain?
Leinon kuolinsyystä arvaillaan,
Onervan lähteessä syfiliskin mainitaan.
Aiheesta olen kirjoittanut aiemminkin,
jos kiinnostaa, voit tutustua arkistoihin.
Ulla-Maija Mantere

Minua heräteltiin miettimään,
mikä minulle on tärkeää:
ensimmäinen tapaus
on luonnollisesti vapaus.
Toinen, mistä tingi en piiruakaan,
on, että toiseen ihmiseen luottaa saan.
Huijareita en sulata,
aivan liian karvasta.
Itseäni ja perhettäni puolustan,
vaikka rauhassa elää haluan.
Kieroilu, vehkeily ja salailu,
samoin perätön juoruilu,
pistää kyllä harmittamaan
minua aivan tosissaan.
Toisten hyväksikäyttöä en tajua,
rintavana tästä on jonkinlaista hajua:
kuka kuviani mihinkin haluaa käyttää,
se minusta naisten esineellistämiseltä näyttää.
Eikö olisi paljon mukavampaa
yhteisien asioiden eteen puuhastaa,
ilman vilpin häivääkään,
kestääkö tämä unelma päivääkään?
Ulla-Maija Mantere

Lauteilla kotoisen saunan
unohtaa pitkänkin kaunan.
Siellä lämpöisen löylyn hyväilyssä
ja vuoroin viileän joen syleilyssä
vihainen ei olla voi.
Saunan peittävät koivut somat,
sateen jälkeen vallattomat,
jotka kuistille mukavan varjon soi,
jolla lepotauon ottaa voi.
Tauosta ei pitkää tuu…
kun jo saunan kutsu kantautuu.
Aisteihin rentoutuneisiin,
jo tuli vilkasta kiirettä reisiin.
Alkukesän vastan
viileään veteen kastan,
ja vaikka jalassa ois nasta
ei se estäisi mua nauttimasta
ihmeestä ihmisen pesän,
saunasta kotoisen kesän.

Ja samalla huomataan,
että Suomen lippu tangossa liehua saa
koko päivän,
koko yön.
Juhannuksena vietetään myös Suomen lipun päivää.
Ulla-Maija Mantere

21.6 Kesäpäivän seisausta vietetään,
ja ainakin ennen oli hyvin tärkeää
viettää sitä yhdessä,
tanssia vierivieressä,
ehkä pelata jotain mukavaa,
tai vain porukalla kikattaa.
Ainakaan ei haluttu muistaa sitä tosiasiaa,
että tänään päivän pituus huippunsa saa.
Ulla-Maija Mantere

Pehr Evind (P. E.) Svinhufvud
Syntyi 15.12.1861 Sääksmäellä,
moni lapsi olisi luovuttanut vähemmällä.
Pojan ollessa 2-vuotiassä isä hukkui,
ja tuonen käki uudestaan kukkui,
kun poikaa huoltanut isoisä ampui itsensä,
äiti elätti Helsingissä konttoristina perheensä.
Svinhufvud kovasti isänmaallisena tunnettiin,
ja joutui usein venäläisten hampaisiin.
Oikeuden tuomarina
ajoi suomalaisten etuja.
Venäläiset hänet erottivat,
vaan Svinhufvud ei suostunut eroamaan,
joten hänet Siperiaan karkotetaan.
Siellä metsästeli, kalasti ja kirjoitti,
mitä lienee suunnitteli
ja vaimo kävi miestään katsomassa kolmekertaa,
oli Ellenilläkin rohkeutta sen vertaa.
Kun Venäjän vallankumous toteutettiin,
Svinhufvud luonnollisesti vapautettiin.
Tai oikeastaan,
meni Svinhufvud vangitsijoilleen ilmoittamaan:
”Minä lähden nyt kotiin!”.
Helsingin rautatieasemalla
häntä juhlittiin sankarina.
Senaatin johtajana
hän antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen,
4.12 1917,
ja 6.12 eduskunta hyväksyi sen.
Svinhufvud lähti Venäjältä tunnustusta itsenäisyydelle hakemaan,
ja sen jälkeen itsenäisyyden hyväksyivät muutkin maat.
Hänkin valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja myöhemmin myös maisteriksi.
Pääaine oli kuitenkin lakiopinnoissa.
Kaksi sortokautta hän näki,
samoin sen, kuinka veljeään vastaan nousi väki.
Joutui Svinhufvud jäänmurtaja Tarmolla pakenemaan,
sisällissotaa, kohti Tallinnaa.
Pariinkin otteeseen
kerrotaan hänen sotavankeja armahtaneen.
Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana,
Svinhufvud esiintyi kansalle myhäilevänä ikämiesampujana,
vaikka olikin politiikassa suora ja jyrkkä.
Tätä ominaisuutta tarvittiin,
kun Mäntsälän kapina tukahdutettiin.
Walt Street pörssiromahduksen aikana
oli täälläkin työttömyys vaivana.
Myös kumosi hän kieltolain,
tämänkin hänestä lukea sain.
Poliittinen kulmakivi oli Pohjoismaiden yhteistyön vahvistaminen,
vaikka ulkopolitiikan hoitamisen jättikin ministereilleen.
Yhtään virallista valtiovierailua hän ei tehnyt,
mutta suhteita varsinkin Ruotsiin ja Viroon hän on ylläpitänyt.
Svinhufvud sai läksiäislahjakseen auton,
ja kun oli kortiton,
hän ilmoittautui Lappeenrannan autokouluun.
luokkansa vanhimpana oppilaana,
75-vuotiaana.
Ukko-Pekka kuoli kotonaan,
ja siunattiin Luumäen kirkossa.
Ellen oli myös tuomari
ja senaattori.
Kuusi lasta synnytti,
miehensä Siperian karkotuksen ajaksi kotinsa täysihoitolaksi muutti.
Kävi miestään Siperiassa katsomassa,
hoiti Kotkaniemessä puutarhaansa,
kasvatti kanoja ja lampaita,
ilman sarvia ja hampaita,
montako tuntia hänen vuorokaudessaan oli?
Presidentin linnassa
hän tarjoili kakkua mantelipohjaista,
ja kreemistä kahvin makuista.
Vaikka hän ei kakkua valmistanutkaan,
se hänen nimellään tunnetaan.
Ellen kuoli sodan jälkeen, vasta 50-luvulla,
Luumäellä, Kotkaniemessä.
Ulla-Maija Mantere

Hieman lisää Mannerheimista:
Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 4.6 Askaisessa,
hän palveli Venäjän puolustusvoimissa,
osallistui Venäjän ja Japanin sotaan.
Mannerheimin isä vararikkoon ajautui
ja rakastajattarensa kanssa Ranskaan rantautui.
Hänen äitinsä kuoli sydänkohtaukseen
ja Mannerheimin tiedetään jo nuorena kadettikouluun pyrkineen.
Hänet erotettiin Haminan kadettikoulusta,
ja häntä rangaistiin kurittomuudesta.
Hän opiskeli yksityisesti ylioppilaaksi,
ja pääsi Venäjän kadettikouluun ratsastajaksi.
Mannerheim avioitui varakkaan venäläisen perijättären kanssa,
tämä ratkaisi Mannerheimin taloudelliset ongelmat.
Avioliitto ei kestänyt pitkään,
liekö syynä ollut Mannerheimin työajat?
Hän hankki armeijalle ja hoville hevosia,
ja matkusti näin ympäri Euroopan eriosia.
Mannerheim yleni Venäjällä,
palkittiin useammalla arvonimellä,
vaan kun Venäjällä vallankumous toteutettiin,
Mannerheim sotaväestä erotettiin.
Mannerheim vastusti sisällissodan aikana
ulkomaisten sotavoimien käyttöä.
Apua kuitenkin Saksalta pyydettiin
ja Mannerheim jälleen syrjäytettiin.
Toisen maailmansodan syttyessä hänet taas päälliköksi pyydettiin,
Venäjän tuntemusta varmasti nyt tarvittiin.
Hänestä tuli Suomen kuudes presidentti 1944,
1945 Mannerheimillä todettiin mahahaava,
ja tilanne oli leikkaukseen johtava.
Hän erosi presidentin tehtävistä,
ja vietti loppuelämänsä Sveitsissä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton ehti kuitenkin perustaa,
tekevänä miehenä myöskin paljon aikaan saa.
Ulla-Maija Mantere

Tänäänhän tietenkin liputetaan
ja Gustaf Mannerheimia muistetaan,
Miten hän liittyy tähän,
siitä kerron vähän:
Mannerheim oli puolustusvoimien ylipäällikkö sodan aikana,
ja hän sai 75-vuotissytymäpäivälahjakseen marsalkan arvon,
joka vieläkin Suomen ainoa on.
Siis päivä on myös Mannerheimin syntymäpäivä.
Paraati tänävuonna Jyväskylässä järjestetään,
ja siellä myös keskiyön Hawk-näytös näytetään.
Ulla-Maija Mantere

Lauri Kristian Relander syntyi 31.5.1883 Laatokan rannalla,
Kurkijoen kunnassa.
Hänkin suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan,
ryhtyi maanviljelyskemiaa ja maataloutta opiskelemaan.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
myöhemmin myös maisteriksi.
Hänen oppejaan kuitenkin kritisoitiin,
ja näin hänet yliopistosta sivuutettiin.
Relander siirtyi politiikkaan,
ja Viipurin maaherrana häntä tarvitaan.
Maalaispuolueella oli miehelle käyttöä,
jonka kielitaidosta, esiintymiskyvystä ja korkeasta koulutuksesta oli näyttöä.
Kun Ståhlberg kieltäytyi asettumasta ehdolle toiselle kaudelle,
päätyi Relander nuoren valtion toiseksi presidentiksi.
Virkaan astuessaan Relander oli 41-vuotias,
oikeastaan hän oli aika onnekas.
Häntä paljon arvosteltiin,
Ståhlbergiin verrattiin.
Miehet olivat samasta puolueesta,
mutta erimielisiä lähes kaikesta.
Relander herkästi mielensä pahoitti,
kansa ja ulkomaat hänen esiintymistaitoaan arvosti.
Kaikki pääministerit olivat häntä vanhempia,
ja politikot olivat myös keskenään riitaisia.
Relander otti tavakseen hyvien ulkosuhteiden luomisen,
”Reissu-Lasse” esiintyi ulkomailla edukseen.
Vain viisi matkaa hän matkusti
ja Suomea näin edusti.
Hän suhtautui uskontoon vakavuudella,
vaikeina hetkinä suhtautui suurella hartaudella.
Korkeimman opastukseen,
osallistui hän myös usein Jumalanpalvelukseen.
Hänen puolisonsa Signe Relander, oli edustava näky puolisonsa rinnalla,
kotimaassa ja ulkomaan matkoilla.
Signe käsitti roolinsa olevan vain edustaa,
politiikkaan hän ei puuttunut ollenkaan.
Relanderin kuoleman jälkeen Signellä oli taloudellisesti vaikeaa,
koska puolisolle ei annettu eläkettä laisinkaan.
Hänen lastensa ansiosta Signe sai pienen eläkkeen,
ja kerrotaan hänen suuresti lapsenlapsistansa iloineen.
Ulla-Maija Mantere

Helluntaikin on kristillinen juhla,
sitä vietetään,
koska Jeesus pyysi Pyhää Henkeä opetuslapsille tietä näyttämään.
Siis Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivä.
Helluntainkin ajankohta vaihtelee,
sen pääsiäinen sanelee:
7 viikkoa pääsiäisestä.
ja 10 päivää helatorstain jälkeen,
muistellaan Raamatun tapahtumia jälleen.
Pyhä Henki sai apostolit puhumaan kielillä vierailla,
jotta uskoa voitiin levittää vierailla mailla.
Ulla-Maija Mantere

Kaarlo Juho Ståhlberg oli Suomen ensimmäinen presidentti.
Hänen koko lapsuusperheensä oli suomenmielinen,
kuten myöskin suomenkielinen.
Ståhlberg syntyi 1865 Suomussalmella.
Yksityiskoulussa
Kaarlo oli mallioppilas.
Hän peitti änkytyksensä muodollisuuteen,
tämä taito johti vielä moneen mahdollisuuteen.
Hän opiskeli Helsingissä lakia,
ja vielä vanhanakin häneltä kysyttiin neuvoa tämän takia.
Valmistui filosofian kanditaatiksi,
ja molempien oikeuksien tohtoriksi.
Opintojen päätyttyä Ståhlberg meni naimisiin,
mutta vaimo Hedvig alle 50-v. hautaan saatettiin.
Kuuden lapsen yksinhuoltajana,
ei varmasti ollut helppoa.
Hallitusmuodon valmistelu oli hänen tärkein yhteiskunnallinen tehtävä,
toki paljon muutakin oli vielä jäljellä.
Ståhlberg ei halunnut presidentiksi,
mutta hänet saatiin ylipuhutuksi.
Presidenttiaika oli vaikeaa,
sisällissodan jälkeen yhtenäistä maata rakentaa.
Hallitukset olivat lyhytikäisiä,
eikä maassa oikein ollut yhtenäistä lakia.
Toisena presidenttivuotenaan
Ståhlberg uuden rakkauden saa,
ja Ester Hållströmistä tuli valtion ensimmäinen presidentin vaimo,
jonka perustama Pelastakaa Lapset ry on,
tosin silloin toisella nimellä.
Koteja kodittomille lapsille,
Ester loi myös mallin monille linnan tavoille.
Hän pehmensi miehensä jylhää olemusta,
opettajana ja kirjailijana nautti arvostusta.
Tosin miehensä lapset häntä aluksi kovin kritisoivat,
ja jälkeenpäin käytöstään kohtuuttomaksi nimittää voivat.
Uskonto oli tärkeää Esterille,
ja varmasti nuoren valtion tulevaisuudelle.
Ulla-Maija Mantere

Tätä päivää vietetään sodissa ja vankileireillä,
ja sotien jälkeen, tai rauhanturvatehtävissä kaatuneille,
tai muutoin sodissa menehtyneille.
Mannerheim antoi päivän viettämisen päiväkäskyssään,
ja tätä päivää kaikkien kaatuneiden muistoille vietetään.
Päivä on yleinen liputuspäivä,
kaikkien niiden kunniaksi, jotka taistelusta paalamatta jäivät.
Päivällä muistetaan myös sisällissodassa kaatuneita,
ja myöskin maamme rajojen ulkopuolelle maatuneita.
Päivää nimitetään myös yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi,
toivotaan, että aseet vaikenevat iäksi,
eikä tälläistä enää joudu kokemaan
yksikään ihminen tai maailman maa.
Toivottavasti kaikkia kunnioitetaan
ja jokainen rauhassa elää saa.
Ulla-Maija Mantere

Montakohan kertaa siitä minulle sanottiin,
kovapäisyydestä huomautettiin.
Ei mennyt perille.
Olen senkin kokenut,
jokin este on elämästä toisten toimesta poistunut,
vaan kun en ole sisäistänyt asiaa, se palaa elämääni uudestaan.
Vasta nyt sisäistin sen,
on oikeasti oltava kiitollinen.
Ei pelkät listat asiasta riitä,
oikea tunne mukaan liitä.
Tämä on nopein tapa värähtelyä nostaa,
eikä sitä tunnetta voi mistään kaupasta ostaa.
Lähes kaikki oppi on itse oivallettava,
että oppi on tarpeeksi vakuuttava.
Ulla-Maija Mantere

Helatorstai on juhlapyhä,
ja monia se hämmentää yhä.
Kerrotaan Jeesuksen pääsiäisenä kuoleman voittaneen,
ja kerrotaan hänen helluntaina astuneen taivaaseen,
Mitä hän teki 40 päivää?
Kerrotaan hänen opetuslapsilleen ilmestyneen
ja heitä tämän ajan opettaneen.
Raamatun mukaan Jeesus lähetti oppaaksi Pyhän Hengen opetuslapsilleen,
jotta nämä eivät jäisi aivan omilleen.
10 päivää Helatorstaista
juhlitaankin Helluntaita.
Ulla-Maija Mantere

Päivä voi olla vaikka kuinka tuulinen ja harmaa,
silti se on täysin varmaa,
että eripuolilla Suomea juhlitaan
ja lippu salkoon hinataan.
Ja syystä aivan,
meistä jokaisen äiti on nähnyt ison vaivan
meitä kasvattaessaan,
pukiessaan ja vaatettaessaan.
Nythän on mahdollista
valkovuokko-kimppu metsästä kipaista,
tai noutaa kalliimpi kimppu kaupasta,
tai äidin jokin muu lahjakäärö aukaista.
Kahvit tietenkin sänkyyn kannetaan,
halauksia äidille annetaan.
Ja muistetaan niitäkin äitejä,
jotka eivät enää ole lähellä.
Heillekkin terveiset lähetän,
ja liitän mukaan ajatuksen lämpimän.
Ulla-Maija Mantere

12.5 on Snellmanin päivä,
ja sehän on yleinen liputuspäivä.
Johan (Juhana) Vilhelm Snellman syntyi 1808 Tukholmassa,
satamassa olleessa laivassa.
Hänen isänsä oli merikapteeni,
ja hän perheineen Kokkolaan suunnisti.
Äiti kuoli lapsivuoteeseen,
kuuden lapsen tiedetään syntyneen.
Perhepiirissä Juhaksi kutsuttu poika muutti tätinsä luokse Ouluun,
kun meni sinne opiskelemaan yliopiston valmistamaan kouluun.
 Anna Piponiuksen kerrotaan kerran sanoneen Jannelle, jolla nimellä poikaa kutsuttiin perhepiirissä: ”Jos sinusta tulee hyvä, sinusta tulee oikein kelpo mies, mutta muussa tapauksessa sinusta tulee aikamoinen roisto, sillä keskinkertaista sinusta ei tule.”
Ei tullut pojasta huonoa eikä keskinkertaista,
eipä taida löytyä toista hänen vertaista.
 Hän oli suomalainen filosofi,
valtiomies,
kirjailija,  sanomalehtimies,
yksi vaikutusvaltaisimmista fennomaaneista,
kiitämme häntä mm. Suomen markasta.
Snellman rahoitti opintojaan
opettamalla eripuolella suomenmaan.
Hän opiskeli pastoriksi,
hänet vihittiin maisteriksi.
Toimi Helsingissä filosofian dosenttina,
toimi Kuopion yläalkeiskoulun rehtorina.
Snellman apteekkarin tyttären nai
ja liitosta viisi lasta sai.
Muutti Helsinkiin perheineen,
hänen kerrottaan siellä yliopistolla professorina toimineen.
Hänenkin vaimonsa kuoli synnytykseen,
lieneekö käynyt oma lapsuus mieleen?
Snellman sai kansallisneuvoksen arvonimen,
hänet valtiovaraintoimikunnan päälliköksi kutsuttiin,
Snellman myös aateloitiin.
Hän kuoli vanhana ja sairaana,
velkojenmäärä kai painoi rinnassa.
Hänen lääkäripoikansa diaknostisoi vaivan olevan sydän-ja verisuonikalkkeuma,
Hietaniemen hautausmaalta löydät Snellmanin haudan.
Ulla-Maija Mantere

Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa
itsensä ykköseksi asentaa?
Tiedän kyllä jo sen,
että minun pitää olla itselleni armollinen,
huolehtia ensin omista tarpeistani
ja ennenkaikkea omasta kehostani,
siis juoda riittävästi,
liikkua kiitettävästi,
syödä vain minulle sopivaa ruokaa,
ja kun keho väsymyksestä huokaa,
pitää levätä kunnolla,
niin, että itsellä on hyvä olla.
Ja vasta sen jälkeen voi auttaa toisia,
mutta muistetaan välillä kunnolla koisia.
Ulla-Maija Mantere

Tänävuonna vappu maanantaille asettuu,
joten moni jo sunnuntaina riehaantuu,
varsinkin kun vappu on yleinen vapaa,
ja vaikka silloin vielä lentääkin rapaa,
ei se menoa haittaa laisinkaan,
nyt kevätvaatteet päälle laitetaan.
Vappuna työläisiä ja ylioppilaita muistetaan,
ja vietetään kevään karnevaalijuhlaa.
jolloin kylmyyttä tuskin murehditaan.
Suomalainen harvoin innostuu revittelemään,
mutta vappuna karnevaaliriemu repeää.
Silloin pukeudutaan värikkäästi,
ehkä joku korjaussarjan vappuun säästi.
Koska vappu on vapaa,
monesti aattona juhlitaan.
Niin tai näin,
lakilla tai paljaspäin,
toivotamme kaikille hauskaa vappua!
Ulla-Maija Mantere

Raha on peilinä vallan loistava,
montaa asiaa heijastava.
Piti ihan istua alas ja miettiä,
joudunko oikeasti pitämään diettiä,
vai mistä nyt kiikastaa,
kun en manifestointejani läpi saa?
Raha voi peilata juurettomuutta,
se voi peilata turvattomuutta.
Oman riittämättömyyden tunteen paljastaa,
sen voi myös luotettavuuteen valjastaa.
Rakastatko itseäsi todella,
tahdotko enkeleitä kuunnella?
Tarvetta konttrollointiin,
kaipuuta hyvvinvointiin?
Mitä raha sinulle peilaakaan,
ole avoin tietoa vastaanottamaan.
Ulla-Maija Mantere

”On sissi tuo painettu pimeään,
ei muisteta kohta ees nimeään!”
Näinkö meidän sotilaillemme käy,
kun ei heitä kohta enää presidentin linnassakaan näy?
Unohdetaan koko sota,
liekö ollut edes totta?
Kuitenkin, niin kovin lähellä,
on tapahtuma tuo ikävä.
Siellä moni nuori vammautui,
kuoli tai mieleltänsä rampaantui.
Ja tuo kaikki heijastuu meihin yhä,
monelle isänmaa on kyllä pyhä,
mutta tunteita opittiin sodassa peittämään,
eikä niitä vieläkään oikein näytetä kenellekkään.
Olen ollut tuuraamassa sotavammasairaalassa,
olen nähnyt arpia vartalossa.
Olemme sotaveteraaneille paljon velkaa,
he ansaitsevat muutakin kuin vain hautapaikan avaamisen,
menettivät hengen tai terveyden vuoksi meistä jokaisen.
Ulla-Maija Mantere

Kuuntelin hiljattain radiota,
jossa käsiteltiin asiaa, jota
ei yleensä missään käsitellä,
lääkäritkin tahtovat vain käsiänsä levitellä.
Mielenterveysongelmat,
kuinka usein ne onnettoman lopun saavat?
Minusta on aivan uskomatonta,
että maastamme löytyy monta onnetonta,
joille sanotaan:
”Tule parin vuoden pästä uudestaan!”
Kuinka monta ihmistä on mielenterveysasioiden takia murhattu,
kuinka monta laitoksiin on unohdettu?
Yleisesti ihmetellään,
kun ei vastuuta ole näköjään kenelläkään.
Sairas ihminen voi pitkäänkin hakea apua,
onko väkivalta vain hätähuuto?
Ja kun ei hätää oteta tosissaan,
lopulta vain uhri hautaan saatetaan.
Näinkö toimii hyvinvointiyhteiskunta,
vai, onko se sittenkin pelkää unta?
Ulla-Maija Mantere

”Tee yksi ekoteko,
anna mun olla rauhassa vähän seko!”
Tai vähän enemmän,
ymmärtäminen on vaikeaa, käsitän.
Mutta jos edes toistamme suvaitaan,
niin monenlaista mahtuu tähän maailmaan.
Jotakin ehkä tiedän,
monenlaista siedän,
mutta vaikka hermoja joskus raastaa,
kun täältä tulee pelkkää saastaa,
silti, tiedän sen,
en ole ihan tavallinen ihminen.
Ulla-Maija Mantere

Hän syntyi Pernajassa,
varakkaassa maalaistalossa.
Hän sai kotiseurakuntansa papilta alkuopetuksen,
täydensi oppejaan Viipurissa.
(Siellä hän myös alkoi Agricolaa sukunimenään käyttämään,
agrikola on suomeksi maanviljelijä.)
Turkuun matkusti,
vihittiin papiksi,
Teki suomenkielisen aapisen,
hoiti uuden testamentin suomentamisen.
Opiskeli myös Saksassa,
kirjojen kääntämistä ja uskonpuhdistusta.
Agricola osallistui myös Ruotsin ja Venääjän välisiin
rauhanneuvotteluihin Moskovassa,
paluumatkalla hän kuoli Kyrönniemen edustalla.
Hauta on Viipurissa,
ja sen tarkka olinpaikka on kadoksissa.
Päivä kuitenkin tiedetään,
ja 9.4 Agricolan päivää vietetään.
Ulla-Maija Mantere

Yritin keksiä siitä jotain uutta,
pääsiäisen ajankohta seuraa aina täyttäkuuta.
Tämähän jo tiedetään,
mitä muuta pääsiäisestä käteen jää?
Raamatun tarina tuttu lienee,
nouseeko vielä jotain uutta mieleen?
Hieman:
Eripuolilla Suomea
on erilaisia tapoja.
Toisaalla pääsiäiskokkoa poltetaan,
karjan rauhaa turvaamaan.
Toisaalla virvotaan
ja noidiksi pukeudutaan.
Hurjimpia tapoja,
jotka eivät liene enää voimassa,
oli Pohjanmaalla lasten piiskaaminen,
vuoksi Jeesuksen kärsimisen!
Nykyisin nautitaan enemmän pitkästä vapaasta,
ja perheen yhteisestä ajasta.
Vielä maanantaikin on pyhä,
silloin kerrotaan Jeesuksen ilmestyneen opetuslapsille
ja häntä seuranneille naisille.
Taavi Kassilan kirjassa
kerrotaan Jeesuksen haudan olevan Intiassa.
Mene ja tiedä,
Voidaan hieman näköalaamme avartaa,
viettäköön kukin pääsiästä tavallaan,
Ulla-Maija Mantere

Tänään Jeesuksen kärsimyksiä muistellaan,
miten hän joutui oman ristinsä raahaamaan
ja lopulta hänet ristille naulittiin,
kun papisto turvauti suoranaisiin valheisiin.
Kirkoissa alttarikin verhotaan mustiin,
yleensä urkuja tai kirkonkelloja ei soiteta,
päivä oli varsinkin ennen kertakaikkiaan ankea.
Musiikkia ei saanut soittaa baarissa tai ravintolassa,
eikä ennen iltaisin voinut käydä edes kaupassa.
Ovatko muutokset hyviä vai huonoja,
riippuu tietenkin katsojan katsontakannasta.
Ulla-Maija Mantere

Nyt on palmusunnuntai,
hieman taustaa, mistä päivä nimensä sai:
Viikkoa ennen pääsiäistä Jeesus ratsasti aasilla kaupunkiin,
ja tielle heitettiin palmunlehvistä vaatteisiin.
Jeesusta hurrattiin,
häntä ylistettiin.
Suomessa tähän aikaan vuodesta
joudutaan käyttämään pajua,
koska mikään muu ei vieä kasva,
no, ehkä virpojien vatsa,
mutta eihän sitä voi tielle levittää.
Palmusunnuntain ja pääsiäisen aika vuosittain vaihtelee,
sen kuunkierto sanelee.
Siitä voi jokainen halutessaan
vaikka netistä lisätietoa ammentaa.
Ulla-Maija Mantere

Onko raha paha?
Riippuu täysin asiasta.
Jos täysi on maha,
ja koti on vankasta rakenteesta,
sinulla on nöyrä mieli,
eikä syytöksiä muille syydä kieli,
silloin se ei ole paha asia.
Vaan jos rahasta tärkeän teet,
sen puolesta uhraat metsät ja veet,
puhut pahaa toisista,
hieman huonommin on asia.
Voi rahaa hyväänkin käyttää,
muille siinä esimerkkiä näyttää.
Raha mahdollistaa hyvän tekemisen,
miksi silloin sitä hyödyntäisi en?
Ulla-Maija Mantere

Olitpa sitten lääkäri,
tai jääkäri,
tuomari,
tai juomari,
ei sen väliä.
Saunassa ei uniformua käytetä,
eikä siellä titteleitä näytetä.
Saunan lämmössä huolet unohtuu,
saunassa ihminen rentoutuu.
Sauna edistää demokratiaa,
tämän kaiken sauna aikaan saa.
Ulla-Maija Mantere

Tänään kevätpäiväntasausta vietetään,
ja hyvästit talvelle heitetään.
Tänään yö ja päivä ovat yhtä pitkiä,
ja tästä lähtien päivät ovat yötä pitempiä.
Valoa tulvii enemmän maahan,
pitenevästä päivästä toki nautitaanhan.
Kohta alkaa täällä etelässä hoppu,
talvisen hidastelun aika on loppu.
Lintujen pitää pesä laittaa,
oravillekkin leikki maittaa.
Lapsetkin ovat innoissaan,
kun paksuista talvivaatteista luovutaan.
Tervetuloa kevät, sinua on odotettu,
koko pitkän talven sinua on vartuttu!

Ulla-Maija Mantere

Ulrika Johnson
jo meille täysin tuntematon henkilö on,
vaan kun puhutaan Minna Canthista,
muuttuu koko asia.
Ulrika Wilhelmina Johnson, syntyi 19.3.1844 Tampereella,
Miinuksi itseään kutsuva tyttö sai mahdollisuuden opiskella
Finlaysonin tyttökoulussa,
ensimmäisten tyttöjen joukossa.
Perhe muutti Kuopioon,
ja Miinu masentuessaan turvautui uskontoon.
Minna aloitti ruotsinkielisen koulun.
Jyväskylässäkin opiskeli,
opettajan urasta haaveili,
vaan haave romuttui,
kun Minna Johan Canthin kanssa avioitui.
Jyväskylässä Miinusta tuli Minna,
kouluista jäi mieleen muutama pinna,
tasa-arvo oli Minnalle tärkeä,
ja päätti hän hieman raja-aitoja särkeä
Seitsämän lasta Jyväskylässä synnytti,
ja miehensä kuoleman jälkeen lapsineen Kuopioon takaisin matkusti.
Hoiti siellä isänsä lankakauppaa,
ja firman hyvin pyörimään saa.
kirjoitti kirjoja,
teki novelleja,
ja näytelmiä kirjoitti.
” Tahdoin taistella viimeiseen asti sorrettujen ja vääryyttä kärsivien puolesta. ”
Minnaa syytettiin myäs vallankumouksellisuudesta.
” Huomasin silloin kylläkin tosiksi Renonin sanat: ”Hyvin voimakkaan ja viisaan pitää sen olla, jonka velvollisuuden tunto, kunnianhimo tai kova kohtalo saattaa sekaantumaan ihmiskuntaraukan asioihin ”
Näin kirjoitti Minna omaelämänkerrassaan,
ja todella paljon kritiikkiä saa
rohkeudesta,
tasa-arvon tavoittelusta.
Siksi tänään myös tasa-arvoa juhlitaan,
ja Minna ansaitsemansa kunnioituksen saa.
Hän kuoli sydänkohtaukseen 53-vuotiaana,
hauta löytyy Kuopion hautausmaalta.

Ulla-Maija Mantere

Paljonhan aiheesta lauletaan,
vaan voitko sitä omalle kohdalle kuvitellakkaan?
Mitäpä, jos kaikki loppuukin tänään,
itsestänsä ilmaan häviää?
Oletko sanonut kaiken tärkeän?
Uskotko unelmiesi särkyvän?
Oletko varma,
ettei kaiken takana ollutkin karma?
Oletko nauttinut elämästä,
niin ylä-, kuin alamäestä?
Otitko huomioon myös toisten tunteet,
vai huomaatko vain tilanteet muuttuneet?
Elämä tapahtuu tässä ja nyt,
toivottavasti olet elämäsi hyväksynyt.

Ulla-Maija Mantere

Olipa ravistavaa
omaa katsotakantaansa avartaa.
Katsoin ohjelmaa autismista,
saman tarinan voi kertoa muistakin sairaista.
Jos ei pysty omia puoliaan pitämään,
yhteiskunnan puolelle jätetään.
Tai ainakin kaikki sairaat samaan laatikkoon laitetaan,
vaikka ei apu tavoittaisi ollenkaan.
”Meillä on tälläiset määräykset!”
kuulet byrokraatin vastaukset.
Jokainen ihminen,
sairas, terve, vammainen,
on omanlaisensa, yksilöllinen,
pystyykö yhteiskuntamme hyväksymään sen?
Kuka Soteasiosta oikeasti päättääkään,
katsokoon peiliin hieman pidempään.

Ulla-Maija Mantere

Jo on aika naisten astua piiloistaan,
ja käydä tätä maailmaa muuttamaan.
Mennyt on mennyttä, historiaa,
sitä pitää rakkaudella otteensa irrottaa.
Antaa anteeksi sen virheet,
hyväksyä menneisyydessä tehdyt erheet.
Naisia on vuosituhansia alistettu,
naisia on vaiennettu.
Meitä on määräilty,
älyämme on väheksytty.
Monissa maissa vieläkään
naiset eivät saa kotoa mennä minnekkään.
Miehet omistavat vaimonsa,
tai pojat äitinsä ja siskonsa.
On aika tämä syrjintä lopettaa,
ja ihmiset uusille tavoille opettaa.
Nainen, olet voimakas,
älykäs ja avulias.
Maailma tarvitsee nyt feminiinisyyttä,
rakkautta ja ystävällisyyttä.
Liian pitkään on maailmaa hallittu pelolla,
kauhulla, väkivallalla.
Vaan yhteistyössä on voimaa,
koitetaan, mitä lempeydellä aikaan saa.
Nainen tule itsestäsi tietoiseksi,
ja muutetaan maailma inhimillisemmäksi.

Ulla-Maija Mantere

Kaipaatko lohdutusta,
etsitkö ehkä helpotusta
pelkoon  ja ahdistukseen,
maailman turvattomuuteen?
Voin kertoa, ei ole hätää,
maailmassa tosin oli paljon mätää,
mutta se on pitkälti jo puhdistettu,
ja epäkohdat on valaistu. 
Nyt alkaa helpottamaan,
tämän viestin tänään tuoda saan.

Ulla-Maija Mantere